Kirjoituksessani 12.10. kysyin, tietäisikö teistä kukaan mistä sanonta "Hyvä, hyvä sanoivat kaikki lapset ja taputtivat karvaisia käsiään" on saanut alkunsa. Lainauksena kirjoituksessani oli iSG-kirjastopalvelujen vastaus.
Sain täydennysvastauksen iSG:ltä 17.10:
"
Asiakkaaltamme on tullut kommentti, jossa hän muistelee lapsena lukeneensalasten/varhaisnuortenkirjan, jonka nimi saattoi olla Kinkku (Kinkku oli saaren nimi) ja jossa mahdollisesti oli tuo sanonta. Suomen kansallisbibliografiasta
Fennicasta http://fennica.linneanet.fi/ löytyy Hilja Valtosen teos
nimeltä "Kinkku : kertomus nuorisolle" vuodelta 1953 sekä Suomen Punaisen
Ristin vuosina 1944-46 julkaisema pilalehtien luokkaan kuuluva
kausijulkaisu "Kinkku-Skinkan". Emme ole tarkistaneet, löytyykö sanontaa esim.
tuosta Valtosen kirjasta, mutta sekä kirja että lehdet ovat luettavissa
Kansalliskirjastossa.
"
Kävin perjantaina Kansalliskirjastossa. Kannattaa tutustua sivustoon, käydä katsomassa näyttelyitä upeassa ympäristössä ja voit vaikka pelastaa nimikkokirjasi ja näin edesauttaa kulttuuriperinnön säilyttämistä; "Pelasta kirja!"
Ensin piti täyttää "Lukusalilaina"-lomake, jolla Hilja Valtosen kirja "Kinkku: kertomuksia nuorisolle" noudettaisiin jostain arkiston uumenista luettavakseni.
Vielä piti täyttää toinen lomake ja perustella miksi haluan ko. kirjan lukea. No, minullahan oli erinomainen syy: uteliaisuus ja halu tietää.
Kirja luvattiin kahden tunnin kuluttua. Sain vanhan teoksen käteeni ja ohjeiden mukaan sitä ei saanut pitää sylissä lukiessa, kuivin ja puhtain käsin käsiteltävä yms. ,aivan asiallisia ohjeita.
Tarina oli hauska, lapset seikkailivat saarellaan, jonka nimi on siis Kinkku. Tarina oli näitä raittiusvalistuskirjoja, joita ennen vanhaan oli. Koulussakin olen kirjoittanut aineen, jolla osallistuin Raittiuskilpakirjoitukseen.
Vaan eipä kirjassa ollut etsimääni sanontaa. Tilasin siis toisen vihjekirjan: SPR:n pilalehden "Kinkku-Skinkan". Sen olisin saanut maanantaina, mutta vasta tiistaina ehdin kirjastolle uudestaan.
Opus oli laiha, muutama sivuinen ns. pilalehti. Tänä päivänä lukiessa ne olivat aika puujalkavitsejä, mutta aikanansa varmasti olleet hauskoja ja ajankohtaisia. Paperipulan vuoksi lehteä ei ollut voitu muutamaan vuoteen julkaista ollenkaan ja tämä oli nyt juhlaa, kun aviisi taas saatiin painettua. Ameriikan avustuksista oli parikin pilapiirrosta ja vitsiä.
Ei tästäkään löytynyt etsimääni. Mutta oli siinä paljon kuultu sanonta: Hei Hulina, sanoi Alina kun Kauniaisista tuli joskus iltayöstä kotiin. Toisaalla lehdessä mainittiin ilmoitusosaston toimittajaksi Hulina Kalkkinen. Siis jonkinlainen esikuva Hulinalle on jollain oikeallakin nimellä ollut olemassa.Tuota lopppuosaa en niinkään ole kuullut käytettävän mutta alku hei Hulina sanoi Alina, on tuttu.
Viimeisenä toivona tilasin Rikhardinkadun kirjastooni kirjan Hassut hurjat hirviöt. Se oli pääosin kuvakirja, hyvin vähän tekstiä eikä tietenkään mitään lapsia käsiä taputtamassa.
Arvoitus on siis edelleen olemassa ja taitaa jäädä selvittämättä.
KS
Kommentit