Olen asunut tässä kohta kahdeksan vuotta ja koko ajan ovien huono kunto on häirinnyt minua. Monta kertaa olen ajatellut ne maalata mutta vanhan maaliin poistaminen on vaikuttanut liian suurelta urakalta.
Jokunen viikko sitten Roballa kävellessä näin, kun kauniiksi maalattuja ovia vietiin yhteen rappuun. Pysähdyin ihailemaan niitä ja siinä juttelu päättyi sitten siihen, että tilasin ovieni maalauksen.

Miehet hakivat ovet muutaman päivän kuluttua. Toinen on kylpyhuoneen ovi. Olihan se vähän outoa olla suihkussa kun ovi puuttui.
Suurempi harmi oli ns. väliovi. Ulko-ovessa on iso rako rappuun ja sieltä kävi aikamoinen huiku sisälle. Myös äänet kuuluivat ja tietysti täältä kuului radio rappuun. Niinpä viritin makuupussin oven eteen. Hyvin se toimi.
peitto.jpg

Maalarit lupasivat tuoda lopun maalin, Tikkurilan Maalarin Valkolakka, että saan maalata ovien karmit. Hioin kuitenkin vain kylppärin karmin, koska ulko-ovella värieroa ei niin huomaan. Huh, kyllä siinäkin oli hiomista, ylös alas - ylös alas. Käsistä löytyi käyttämättömiä lihaksia.
Kylppärin puolella on ongelma; laattojen ja karmin välinen tiiviste on osittain huono.
reik%e4.jpg
Maalatut ovet tulivat noin viikon kuluttua. Tässä kylppärin ovessa näkyy väriero tuossa saranassa, ja karmissa.
ovi.jpg
Väliovessa onkin vielä teipit laseissa, mitens en tuota huomannut kuvaa ottaessa.
ulko-ovi.jpg

Nyt on karmit maalattu. Ihan hyvät niistä tuli vaikka välillä manasin tuota tiivisteasiaa. Tietysti se olisi pitänyt korjata ennen maalausta mutta intoni ei siihen riittänyt. Tuli taas mieleen, että olisi mukava tuntea ihmisiä. Tässä tapauksessa joku, joka olisi tullut ja tehnyt tämän työn.

Löysin halpakaupasta edullisen verhotangon. Syksyllä virittäessäni verhoa keittiö- ja huonetilan väliin en mistään löytänyt sopivaa tankoa ja laitoin verhovaijerin. Sehän olikin varsnaista virittelyä kuten silloin kirjoitin.
Pyysin maalarimiehiä laittamaan tangon pidikkeet seinään kun toivat ovet. Porakoneellahan se kävi suhteellisen näppärästi, mitä nyt toisessa päässä saikin oikein urakalla porata kun seinä oli oikeasti kivikovaa tavaraa. Toinen pää olikin sitten jotain aivan hötöä.

verhotanko.jpg

Ongelmana ovat nuo ripustusrenkaat. Niiden nipsut eivät millään pureudu kankaaseen niin että ne pysyisivät kiinni. Muistin taas syyn, miksi olen huoneen verhoon ommellut kujan tankoa varten ja luopunut noista "mummonrenkaista".
Olen yrittänyt vaikka mitä konsteja mutta aina ne vaan luistavat. Ei edes pihdeillä puristaminen auta. Voi peeveli, että ottaa aivoon. Ja tangon nostaminen tuonne korkeuksiin oli taas taiteilua, kylläkin huomattavasti helpompi homma kuin sen vaijerin venyttely.

Miksi, oi miksi, kaikki pitää aina tehdä itse. Yrittää ja yrittää kaikenlaista mutta mistään ei tule koskaan kunnollista eikä mitään osaa ihan oikein tehdä, ainakaan kerralla. Että ottaa aivoon.

KS