HISTORIAN HAVINAA
Osa 5.

Edellisessä osassa mainitun puhdetyökilpailun voittanut työ oli siis isän tekemä pahkakulho, johon on varmaankin käytetty kaunein pahka mitä seudulta on löytynyt.
Pahkakulho annettiin sittemmin pataljoonan lahjana 75-vuotiaalle Mannerheimille ja se on nykyään hänen museossaan.

Siitä toiseksi kauneimmasta on tehty "kaksoiskappale", joka on nyt veljelläni. Se on todella upea työ. Siihen on polttamalla kirjoitettu pitkähkö kaunis runo, joka alkaa: Karjalan kannas on kaunein paikka . . . Usein olen sen lukenut mutta ulkoa en ole oppinut. 

Kulhoja tuli ilmeisesti tehtyä oikein urakalla, koska muutama vuosi sitten vielä yksi löysi tiensä kotiini ja sen esittelen nyt tässä:



Toinen kankeaa kiveä ja toinen kantaa pölliä, kuvan alla on kaiverretty teksti:


Teksti on ehkä  hieman vaikealukuinen, mutta näin siinä lukee:

    Työt ken taiolla tekevi
    asioita asettelevi.
    Yksin vähä tulevi
    porukalla remseästi.
    Yhteisen hyväksi "Vallilan Työlle" varaksi. 

Selitys tälle tekstille löytyy osassa 4. mainitusta lehtileikkeestä (Itäinen  Helsinki, Veikko Katajainen):

"Erään lepovaiheen aikana taisteluissa kunnostautunut ja aina aktiivinen yhdeksännen komppaniamme joukkueenjohtaja ltn., sittemmin maj. Lasse Bärlund ryhtyi ostamaan takamaastosta metsää, ja pataljoonamme alkoi harjoittaa Bärlundin johdolla puutavarakauppaa Vallilan Työ –nimisenä yrityksenä. Voitot jaettiin miesten kesken tasan."

Tämä kulho on siis tehty L. Bärlundille muistoksi tuosta ajasta. L. Bärlundin poika ja veljeni tuntevat toisensa. Pari vuotta sitten hän soitti veljelleni ja tarjosi kulhoa takaisin tekijänsä perheelle, koska muuton takia piti tavaroita karsia. Ja näin hän sitten eräänä iltana soitti ovikelloani ja antoi kulhon minulle. Vielä kerran kiitos hänelle.

Jatkuu 50-luvulla, joskus . . . . 

KS