Tylsän sekasää päivän jälkeen on ollut kaunis kesäpäivä ja ei illassakaan valittamista ole.
Päivä meni kyläillessä ja Kaivopuistossa istuskellen.

Illansuussa kuuntelin kaupungin uutuuden: Senaatintorin Ääni. Se kuullaan joka päivä klo 17.49.
Siitä kerrotaan Kirkko&Kaupunki lehdessä mm. näin: "Sävellys kuuluu parhaiten keskellä Senaatintoria Aleksanterin patsaalla, johon yliopistolle, Tuomiokirkolle ja kaupungintalolle sijoitetut kaiuttimet on suunnattu. Ääni kulkee rakennnuksesta toiseen, ja teos kestää 5 min 18 sek. Senaatintorin Ääni on luonteeltaan eurooppalaisen kellopelin tai iltasoiton moderni, neliosainen versio."
Ihan mukava piristysruiske keskustan hiljenevään iltaan tämäkin on. Turistit kääntelivät päätään ihmetellen mistä ääni oikein tulee.
Kellopelisoiton jälkeen alkoi sopivasti lauantain iltakirkko kauniissa Tuomiokirkossa. Se on aina mukavan rauhoittava pikkumessu, jonka kruunaa ehtoollinen.

Tässä koneen ääressä istuessa voin välillä katsella ikkunastani tällaista näkymää:

Nuo puut ovat siis suuria vaahteroita. Joskus ikkunalaudallani piipahtaa oravakin. Oikeassa alanurkassa oleva "möhkäle" on vanhan tallirakennuksen katto. Tällaista on keskikaupungilla! Rauhallista eikä edes mitään liikenteen melua. Ja sinne Menitaan on matkaa vain noin 170 metriä! Tämä tähän jaaritukseen lisäyksenä vain sen takia, että jotain neulomiseen liittyvääkin sain ujutetuksi mukaan :))

KS