1980-luvulla Kaunissaaressa ajankuluksemme keksimme latinaksi nimiä ja sanoja ihmisille ja tavaroille mitä siinä näkyvissä oli, siis eräänlainen leikki tai peli. Muita sanoja ei ole jäänyt mieleen kuin tämä maailman paras nimi ja aina silloin tällöin se on ollut käytössäkin. Ja nyt sain Villeltä nallen, jonka puserossa lukee kultakirjaimin: Mamimus Cultimus.
Eikä tämä tähän loppunut. Vielä keittotaitoni saivat näin hienot kehut:
Ei minulla mitään merkkipäivää tms. ollut, ovat yllätyskiitos siivousavusta.
KS
Kommentit