Jaa-a, lauantai-illan tuuli enteilee syysmyrskyä. Muistan kun olimme muinoin merellä purjeveneellä vielä lokakuun 18. päivä! Se on Säteen nimipäivä ja meidän veneen nimi oli Säde. Sinäkin iltana tuuli, ei tosin myrskyä mutta aikamoinen vastatuuli. Emme jatkaneet matkaa Porkkalaan asti vaan rantauduimme puoliväliin Penttalaan. Huh, onneksi kalastajan verkoissa oli heijastavat verkkomerkit muuten olisimme varmaan niihin sotkeutuneet, ne olivat niin lähellä veneväylää.
Nyt on lokakuun 4. päivä ja lehtipuissa on vielä lehdet vihreinä! Huonompina kesinä jo elokuussa alkavat keltaiset lehdet leijua ja syyskuussa puut ovat jo paljaita.
Siis Pihakoivu on otsikko. Teltallani oli kaunis koivu. Se oli ilmeisesti viime syksyn myrskyssä aikonut kaatua mutta päättänyt vielä sinnitellä. Se oli vinossa ja juurakkokin jo jonkinverran ilmassa. Sitä siinä puolen kesää katselin ja mielessäni mittailin mihin se mahtaa kaatua kun on kaatuakseen. Ei se ihan teltan päälle rohjahtaisi vaan 10 senttiä sivuun. Ei siis mitään hätää.
Vähitellen se tuli alemmas ja alemmas. Sen oksista osa nojasi suuren kelottuvaan mäntyyn ja osa pienempään ihan hyväkuntoiseen mäntyyn, "Tupsukorvaan". Joutessani harjoittelin lassonheittoa silloin tällöin: heitin köyden koivunoksan yli ja keinuttelin sitä. Ja kerran sitten sainkin Tupsukorvan vapautettua satimestaan.
Eräänä tuulisena iltapäivänä istuimme teltassa Susien kanssa kutomassa. Susie sitten sanoi, että nyt se kaatuu. Ja niinhän siinä kävi. Ei se ihan kaatumalla kaatunut vaan arvokkaasti laskeutui maan pinnalle makaamaan. Ja juuri sen 10 senttiä teltan kulman ohi kuten olin katsonut. Se ei olisi muualle saanut runkoaan mahtumaan.
Siinä se sitten makoili viikon päivät kunnes henkilökunta tuli sen pätkimään ja vei pölkyt parempaan talteen. Oksissa olikin aika siivoaminen mutta naapurista tuli reipas mies auttamaan ja pianhan se piha olikin siivottu.
Jäljelle jäi suuri juurakko. On ihme, että koivu oli niinkin suureksi kasvanut kun alla on ollut hyvin vähän multaa ja paljon, paljon kiviä.
Loppukesän minulla oli sitten oma pieni pururata.
KS
Kommentit