Lunes

Lauantaina kun ajoin sinne synttärikekkereille niin näin matkalla monta keramiikkakauppaa, ja monta korikauppaa! Nehän piti mennä heti tänään katsastamaan. Ah ja voih. Keramiikkakauppoja on useita Gata de Gorgoksen tien varrella, ei niin kaukanakaan täältä. Kävin vain yhdessä, ei passannut muihin mennä, ei. Tällä kaupalla, La Barraca, on 3000 neliötä näyttelytilaa! Oli siellä tavaraa jos toistakin. Keramiikkaa ihan hurjasti mutta oli myös laukkuja, sisustustarvikkeita yms. yms.

 

Ostin kaksi pientä kippoa ja pienen aurinkokellon. Kuvan aasi ja nunna ovat seimihahmoja, jotka ostin kaupungista, ne pääsee Villen kummitädin seimeen.

 

Gata de Gorgos´ia sanotaan Costa Blancan Bazaariksi. Käsityö on täällä voimissaan ja perinteet elävät. Espartoheinästä   , ruooista ja palmusta punotaan koreja, kasseja, hattuja, huonekaluja yms. Kävelykeppejä ja -sauvoja oli kaikenlaisia. Täällä on myös Joan Cashimiran kitaratehdas. Ja kuuluisa Muscatel-rypäle on alueen pääviljelystuote, se jalostetaan rusinoiksi ja viiniksi.

 

Pääkatu, jolla läpikulkuliikenne menee. Autot pysäköidään jalkakäytävälle, se on yleinen tapa täällä.

 

Santander on täällä joka paikassa, pääkonttori Madridissa, kotona sen näkee yleensä pojan autohankintalaskuissa;)

Monet ihmiset kävelivät tätä katua, minä perässä. Siellä on kirkko, ihmiset olivatkin menossa siunaustilaisuuteen.

 

 

Kaupunki on saanut nimensä Gorgos-joesta, joka virtaa kaupungin halki. Paitsi, että ei vesi virtaa tässä joessa!  Vesineen se olisi aika syvä.

Tämä kuva on samasta joesta paljon ylempää, ei kylläkään vielä yläjuoksulta, mutta tällä kohdalla sen nimi on Riu Jalon - Jalonin joki. Täälläkin se on melkein kuiva, ihan vähän pohjalla vettä virtasi.

 

Horisontissa on joku kukkula - Monte Pedreguer -  joka on rumasti rakennettu huipulla täyteen taloja. Näin talot toiselta puolelta lauantaina ja oli todella oudon näköinen. Ensin luulin, että siellä on tuulimyllyjä rinta rinnan, mutta taloja ne olivat.

 

Montgo-vuori hallitsee täälläkin näkymää.

 

Tästäkin kaupungista löytyi herkkukauppa El Celler de la Marina. Siellä myydään paikallisia tuotteita, käsintehtyjä herkkuja ja pieniltä tuottajilta vaikka mitä, ehkä joku isompikin viinitehdas on edustettuna mutta kun en niistä mitään ymmärrä. Kuola valui, juu, oli niiiin paljon mitä olis tehnyt mieli. Mutta ostin vain keksilaatikon - Trias Biscuits -  ja Muscatel-rypäleistä tehtyä hilloa. Keksejä on jo maistettu ja ne on just niin hyviä kuin oletin, oikein rapeita mantelisia. Noh, sadanvuoden kokemuksella ei voi huonoa saada aikaiseksi;)

Kaupan pihalla oli nätti kuva, jossa on Montgo kuten edellisessä kuvassani;), ja ilmeisesti rypäleiden kuivaamiseen tarkoitettua välineistöä.

 

Kotiin ajoin kiertotietä, Gorgos-Jalon. Se oli taas hurjan kapea ja mutkainen tie, kauniita maalaismaisemia. Yks kaks olin huipulla, josta oli huikeat näkymät. Kamerani ei kyllä ole tällaisia kuvia varten suunniteltu, ei millään onnistu välittymään se henkeäsalpaava tunnelma.

 

Kiva reissu jälleen. Voi että mua harmittaa, kun en näitä herkkuja löytänyt aiemmin. Olisin voinut täällä ollessa niitä syödä ja nautiskella, siis hunajat, etikat ja öljyt yms.. Ja jonkun kiponkin olisin voinut ostaa täällä käytettäväksi, vaikka jäätelökippona kun nyt olen siihen käyttänyt jättikokoista kuppia. Noh mutta, kaikkea ei voi saada jne.

KS