Kaupungilta kotiintullessa rapussa oveni edessä oli tällainen:

23727.jpg

Mitä ihmettä? Nostin painavan joulusäkin sisään. Kuoressa on "postileima" : kotiinkuljetus - Tipin auto.

Säkki äkkiä auki:
23728.jpg

Sisältä paljastui säkillinen halkoja ja tuohta sytykkeeksi. Mielessä käy kymmeniä ajatuksia mistä ja miten. Avaan kuoren, jossa ihana kortti:

23729.jpg
Lämpöä, valoa, räiskettä talvi-iltoihin!
Toivottaen Eila ja Leo!


Voi ihmettä! Että he ovat osanneet ajatella ja keksiä tällaisen upean yllätyksen. Ja vielä kiltti Tipi on sen tänne tuonut. Kiitos teille kaikille.
Kuuna kullan valkeana en olisi tällaista osannut odottaa. Olen melkein sanaton, melkein vain koska kiitoksia surisee päässä tuhansittain.

Aamulla lehteä lukiessa näin tarjouksen pussihaloista. En millään kuitenkaan viitsinyt lähteä Itäkeskukseen ja epäilin jaksanko niitä edes raahata metrossa ja ratikassa. Ja nyt niitä halkoja oli vain tupsahtanut tänne! Huh huh. Ihmeiden aika ei ole ohi!

Kaupungilla kävin Töölön torilla lähituottajien markkinoilla. Hyytävän kylmä viima oli karkoittanut ostajat minimiin.
23726.jpg

Taas oli eläimiäkin päässyt kaupunkireissulle. Lapset ratsastivat innoissaan aasilla torin ympäri.

23725.jpg

23724.jpg

Nyt keitän lämmikekahvit ja ihailen puitani. Taidanpa illalalla sytyttää tulen takkaan. Olen iltaisin pitänyt siinä kynttilöitä palamassa säästäen nuo muutamat vanhat halot jouluksi, vaan nytpä ne voi polttaa ja toivoa, että piippu vetää kun sitä ei ole toviin käytetty.
Savun hälvetessä saatan vielä illalla kirjoittaa ostoksestani ja jos vaikka kassikin olisi huopunut.

KS