Keväällä 2003 alkoi vauvanvaatteiden neulominen. Omia lapsenlapsia minulla ei ole niin tuosta kummipojan tytöstä Tarasta tuli hyvä kohde tehdä pieniä vaatteita. Kuinka ollakaan aloitin vaikeammasta päästä. En ole kirjoneuleita tehnyt mutta nyt tuli väsättyä vauvalle golfruutuinen villapusero Baby-langasta, SK2/1999. Pohjaväri on valkoinen, ruudut vaalea lila ja vihreä. Onnistuihan se vaikka välillä värin vaihtuessa langan kiertämiset meinasi mennä sekaisin. Asuun tuli myös myssy, pienen pienet sukat ja lapaset vauvamallia. Monivärinen kirjoneulominen on toistaiseksi siellä "ei toteutettavien" listalla. Mieli tekisi, mutta kun on niin paljon kaikkea muutakin.

Onkohan ollut Kotilieden liite Kesän kauneimmat käsityöt, ohjeet ovat tallessa mutta miltään sivulta ei käy ilmi mikä lehti. Siitä sain mallin kahteen Tahiti toppiin, ensin tietenkin valkoinen ja koska totesin mallin hyväksi, tein vielä syklaaminpunaisen.

Heinäkuun alussa siskontyttö Ingela kysyi kauniisti: osaatko kutoa. Minä siihen, että kyllä. Niin sain tilauksen villatakista ja lähdimme lanka- ja malliostoksille Menitaan. Värin piti olla juuri tietty ruskea. Löytyihän se, mutta se oli sitten se kaikkein ohuin villalanka: Pirkanmaan käsityön ohut Pirkka.

Mallissa olisi pitänyt olla salmiakkiruutua ja ehkä palmikkoa. Eihän sellaista löytynyt, ainakaan tälle langalle sopivaa. Valittiin perusvillatakkimalli, Pirkanmaan kotityön ohje Kotiliedessä 16/98, johonka sitten tekisin muun ohjeen mukaan näitä koristeita ja ostettiin palmikkopuikkokin.

Palmikkoa en ollut koskaan tehnyt ja jäi nytkin tekemättä. Lanka ei pysynyt pikkupuikossa enkä ymmärtänyt miten sitä piti vinksautella. Päädyin tekemään salmiakit siirretyillä silmukoilla. Huh, en ole mikään matikkanero niin menihän siinä hieman aikaa ennen kuin kuvio oli suunniteltu. Työ eteni kuitenkin suht joutuisasti. Kudin oli aina matkassa ja puistonpenkille istahtaessa syntyi mukavasti muutama rivi.

Kauluskin takkiin piti tehdä. Hanna Jaaksin kirjasta Nyt neulomaan sain vinkkejä miten sellainen tehdään. Koska kuvioiden välissä oli helmineuletta, tein kauluksen tällä neuleella. Lopuksi kirpputorin mukavasti rapisevasta nappilaatikosta sopivat napit ja takki oli valmis. Saaja oli tyytyväinen ja minä itseeni, että olin osannut tehdä sen melkein omasta päästä.

Puikkokokoelmani oli siis kasvanut palmikkopuikolla ja se jäi vaivaamaan. Ilmestyi Novitan uutuuslankojen ohjelehti, jonka sai ostaa Yhdellä eurolla! Siinä oli sopiva luonnonvalkoinen palmikkopusero POPista, nro 14.

Eihän se palmikon tekeminen ollut konsti eikä mikään, tosin HannaJ:n kirja oli jälleen avuksi. Lankaa oli nopea kutoa ja pusero oli valmis alta aikayksikön. Taas olin tyytyväinen oppimastani uudesta tekniikasta.
Lankaa jäi sen verran, että sain vielä palmikkopipon lettitupsulla.

Seuraavaksi tein em. lehdestä nro 15, Teddy jakun ruskeana. Ihan kiva siitäkin  tuli ja kehuja sain. Kuinka ollakaan se on kutistunut kaapissa eikä enää ole kivan näköinen päällä. Taitaa mennä kirppikselle.

Palmikoista innostuneena halusin tehdä Taralle jouluksi palmikkoa. Monta kivaa mallia löytyi Sandnes Mandarin Petit 0-4 yr. hefte nr.4 ohjelehdestä. Tein malli nr.6 keltaisen palmikkopuseron.

Tästä ohjelehdestä olen tehnyt jo aika monta vaatetta ja vielä tulen tekemään. Se oli kannattava ostos varsinkin kun lehden mallit voidaan neuloa myös Sandnesin Sisulla (valmistajan ilmoitus).

Mandarin Petit langan olen myöhemmin onnistuneesti korvannut edullisemmalla Viola-langalla.

Talven tullen päätä kylmäsi ja tein valkoin/oranssi harkeliinipipon SK1/2003. 7-Veljeksestä riitti vielä lapasiin, joihin kudoin samanlaisia pampuloita kuin pipossa oli. Pipo on superlämmin koska se on kaksinkertainen. Tässä työssä huomasi selvästi kuinka väri vaikuttaa langan paksuuteen. Valkoisesta osasta tuli pienempi kuin oranssista. Olen aiemminkin huomannut, että tummat langat ovat "paksumpia" kuin vaaleat. Se on kaiketi se värjäys kun tekee eron.

Villelle joululahjaksi tein mustat sukat, 7-Veljestä kuten yleensä sukkia tehdessäni.
Vuoden aikana varmasti tuli tehtyä jotain pientäkin, mutta jääkööt unholaan kun ovat sinne jo menneet.

KS
(28.3.05)
.