Otsikko on mun kesäasunnon nimi! Mä halusin sille jonkun nimen, joka olis slangia tai sinnepäin. Noh, slangisana koija tarkoittaa majaa ja se tuntui kivalta. Halusin nimestä kuitenkin sellaisen, että siinä olis nimikirjaimet KS. Kesä.... jotankin. Sitten Erjalla välähti: Suvi! Siinä se sitt oli: Kristiinan Suvikoija! Mä löysin kivan puunpalan, johon sitt tussilla kirjoitin tuon ja se oli mun telttapolulla nimikylttinä. Kyllä mä sen kuvasinkin mutta yksi satsi kuvia on hävinnyt bittiavaruuteen. Kuva ninikyltistä on kyllä tulossa Vilijaanalta.
Tekis varmaan monellekin hyvää kokeilla asumista teltassa tai muussa pienessä asumuksessa. Niin vähällä tilalla ja tavaroilla tulee toimeen, ettei moni uskokaan.
Ilman sähköä, sisävessaa ja juoksevaa vettä, ja kun ei ole sähköä niin ei ole nettiäkään. Okei joo, kyllähän läppärin akut voi ladata stadissa käydessään tai hankkia aurinkopaneelin tms. Mä kyllä pärjäsin hyvin ilman nettiä ja päivittäisiä pahoinpitely- ja onnettomuusuutisia. Kännykkäkin mulla on kiinni kun akku kuluis turhaan, mulla ei ole asiaa soitella eikä mulle montaa puhelua stadissa ollessakaan tule. Tekstarilla mulle on tarpeelliset viestit tulleet kun joskus muistaessani olen puhelimen avannut.
Alkukesän tuulet rikkoivat oven vetskarin, sen takia sitt kävin ekan kerran stadissa. Kiva kun sai taas oven kiinni.
Loppupuolen kesää sitt kärsin 1) rumasta sisäteltasta - olin keväällä ommellut sen puolta pienemmäksi kun enhän mä niin isoa nukkumatilaa tarvi ja ompelu ei oikein onnistunut. 2) Rumasta pressusta katolla - tänä keväänä mä en vahannut teltan saumoja kuten viime vuonna ja katon sauma tihutti vettä läpi, joten oli pakko laittaa Seijalta saatu pressu katolle. 3) Rikkinäisestä ilmapatjasta - taas kerran patjan "makkarasauma" petti ja patja oli sitten yksi iso ilmapallo, jonka päällä ei kerta kaikkiaan voinut nukkua.
Nämä viat saivat sysäyksen korjaantua kun sain Arrulta retkihetekan. Siihen piti hankkia patja ja kaupunkireissuhan sitä varten oli tehtävä. Samalla reissulla ostin uuden pressun, kaivoin säilöstä vanhat kivat telttaverhoni ja hyllyverhon sekä päiväpeitteen.
Voi jufe kun teltasta tulikin kivan näköinen kun on oikea sänky peitteineen. Sängyn alle sain säilytyslaatikot ja tilaa tuli paljon lisää. Tässä vaiheessa päätin, että en tarvitse sisä- eli nukkumatelttaa ollenkaan. Ei niitä ötököitä sisälle niin paljoa tule etteikö niiden kanssa sopisi nukkumaan. Ja tilantuntu lisääntyi kun turha riippuva kangaskasa poistui.
Vanhat "uudet" verhot ikkunaan ja korikkopöydän ympärille niin viihtyisä tunnelma vaan lisääntyi. Nyt tämä pieni pesä oli jo oikea koti. Nami. Ai että mä nautin.
Vaatteita varten mulla on vaateteline ja siinä roikkuu valkoinen lokerikko puseroita yms. varten. Sukat ja käsineet on roikkuvassa sinisessä lokerikossa.
Sitten vielä uusi valkoinen pressu katolle. Se on sen verran pitkä, että sain terassiini puoli metriä lisää tilaa! Se on kuulkaa paljon se. Hella sai paremman tilan ja suojan, terassilla mahtuu hyvin pitämään tuolia ja pöytää sateensuojassa yms. Loppukesän sadepäivät olivat oikein rattoisia terassilla istuessa ja illat tunnelmallisia kun laitoin tuikkuija ja öljylampun valaisemaan tummaa iltaa. Kauniilla ilmalla tuo edessä oleva muovi on sivussa. Ja sateella myös tuon toisen puolen saa peitettyä muovilla. Ne on ripustettu verhovaijeriin renkailla niin ovat kätevät liikutella, niinku verhot.
Ensi keväänä vähän virittelen pressua siistimmin kiinni, nyt ei ollut sopivia tarvikkeita riittävästi eikä aikaa hankkia niitä. Kokonaisuus oli kuitenkin nyt niin kiva ja kotoisa, etten millään olisi malttanut lopettaa kesää vielä syyskuun puolessa välissä, jolloinka se oli pakko lopettaa.
Maria oli viimeisen viikonlopun kanssani purkamassa leiriä. Ja hyvä kun oli, kyllä tuossa tavaroiden pakkaamisessa, teltan purkamisessa ja tavaroiden säiöön laittamisessa on aikamoinen homma. Purkamiskuvat ovat Marian ottamia, kiitos niistä.
Kaikki kamat on pihalla, terassin putket irrotettu ja sitt tuli pieni viiden minuutin sadekuuro! Onneks oli peitepressu lähellä ja tavarat säästyivät kastumiselta.
Telttaputketkin on jo purettu.
Tässä ne Kristiinan Suvikoijan romppeet sitt talvehtii, toivottavasti hyvin.
KS
Kommentit