Tänään mustarastas lauloi pihallani ensimmäisen kerran. Aikaisempina talvina se on ollut täällä laulamassa pitkin talvea mutta tänä vuonna sitä ei ole kuulunut. Olipas kaunista laulua, niinkuin päiväkin.

Lauantaina kävin hieman kaupoissa ja tulin kotiin, kuinkas muuten, lankakassin kanssa. Ostin Novita virkkauslankaa uudessa lehdessä ollutta neulottua liinaa varten ja edullista Miniä.

Miniä oli ihan pakko ostaa sen takia, että kaupunkikierroksen aluksi löysin Fidan kirpputorilta vähän käytetyn Novita-lehden 2/2001. Siinä on paljon kivoja lasten neuleita Ministä. Ja niitä Maxi-neuleita, joita äskettäin etsin eikä millään meinannut löytyä. Nyt niitä on. Kirppis olisi myynyt lehden vaivaisella 10 centillä! Annoin hieman enemmän, tottakai tällaisesta aarteesta. Ja siinä on myös Muumi-malleja. Arvatkaas kuka tulee saamaan sellaisen.

Neuleliinaa aloin innoissani tehdä heti kun lanka oli ostettuna ja uunituore ohje käsillä. Kylläpäs oli hankalaa. Eihän ne neljä ohutta puikkoa pysyneet hyppysissä minkäänlaisessa tolkullisessa järjestyksessä. Ja lankakin niin ohutta, että hyvä kun sen sormissaan tuntee. No, siinä sitten kaikenlaista viristystä tein ja ähelsin ja pääsin alkuun.
Nyt aikani sitä tehtyäni, totean että ei siitä tule mitään liinan kokoista, ehkä joku alunen. Miten lie niin eri kokoinen tulossa kuin mallissa.
Laitan koko kutimen nyt pois silmistäni, ehkä palaan siihen joskus. Aihetta täytyy tutkia hieman lisää ja perehtyä sen saloihin.

Jatkan siis "Sateenkaaren" kutomista. Sehän ei nyt ole edistynyt mihinkään kun perjantai meni noita kuvia tänne laittaessa. Oli sekin varsinainen show. Onhan se helppoa sitten kun jujun keksii. Jotain jäi kyllä vielä epäselväksi miten toimitaan mutta harjoittelen sitten seuraavien kuvien kanssa lisää.

Ystävälle lohdutussanoja etsiessäni, tuli vastaan seuraavat pari jaetta Jobin kirjasta (7:6-7). Laitanpa ne tähän meille "langankuluttajille" mietittäviksi:

"Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni:
ne päättyvät, kun lanka loppuu.
Ajattele minun elämääni:
se on vain henkäys."

KS