Olen ollut monta pakkaspäivää linnoittautuneena kotiini. Neulonut, nukkunut ja kuunnellut kirjan Kaari Utrio: Haukka, minun rakkaani.
Entisaikaista linnaelämää, romantiikka ja jännitystä. Paikoitellen se oli niin jännittävä, että harmitti nousta ylös kääntämään kasettia.
Olisi ollutkin vain jännittävä ilman romantiikkaa ja onnellista loppua, joka sai taas kyyneleet pintaan. Ja muistamaan tämän oman yksinäisyyteni, kaipuuni ihmisen lähelle, ihon kosketuksen, elävän elämän.
Mikään ei ole muuttunut siitä kun vuonna 2002 "leikkaa liimaa askartelin" tunteitani paperille.
Minäkö?
(Valokuva: Elina Brotherus)
Olenko häkissä, jonne kukaan ei pääse luokseni?
Olisinpa nalle, jota hellitään.
Epäselvä tulevaisuus . . .
. . .ajatukset umpisolmussa.
Toteutumattomia toiveita, haaveita.
Missä ystävät? Elävä elämä, ilo ja nauru?
KS
Missä ystävät? Elävä elämä, ilo ja nauru?
KS
Kommentit