Jueves
Leffoissa ja kuvissanikin olette varmaan nähneet kaltereita ikkunoissa ja ovissa espanjalaisissa asumuksissa. Se on maan tapa, ehkä ajoilta jolloinka barbaarit ynnä muut täällä liikuskelivat. Totuin niihin nopeasti, ei ne haittaa eikä elämä tunnu sen kummallisemmalta kaltereiden takana, kun ei tässä sentään lusimassa olla vaan vapaaehtoisesti;) Mutta kotoa ei sitten lähdetä mihinkään ennenkuin kaikki on varmasti suljettu ja lukittu, porttikin vanhoilla kunnon Abloyn munalukoilla. Ikkunakalterit laitetaan jo rakennusvaiheessa, ovat varmasti paikoillaan.
Tässä on mun työpiste, kirjoittelen näitä postauksia ja luen kotimaisia ip-lehtiä, joista saa nyt sen kuvan, että siellä on villi länsi-meininki.
Kässyjäkin teen: peittolappuja on 9 (vasta, argh)
Bolivian alpakkaa on neulottu yksi kerä. Valkoiset sukat on sukkapuuvillaa.
Kirjontaa olen yrittänyt tehdä. Mun ikuisuusprojektia en kyllä voi tehdä ilman mun hyvää suurennuslasia ja se ei nyt sitten ole mukana. Noh, onhan näitä muita kirjottavia vaikka kuinka ja monta.
Kun parikin lukijaa kiinnitti huomion tuijan käpyihin niin otin niistä kuvan. Nuo ovat aika painavia kokoonsa nähden. Tuollaisia ne on olleet koko ajan kun täällä olen ollut. Mahtaakohan ne aueta tai muutoin muuttaa muotoaan? Seuraillaan.
Tänää on ollut puolipilvinen päivä ja sehän on paras ikkunanpesusää. Muutaman klasin puhdistin, en kaikkia, vähän kerrallaan.
KS
Kommentit