Kun nyt ei ole mitään neuleita raportoitavana niin näytänpä taas näitä muita kädentöitä.

Tammikuun lopulla sain inspiraation vaihtaa tuolien väriä, 6 kpl. Olen saanut tuolit Pikolta ja hänen kodissaan ne ovat olleet jos minkä väriset. Minä sain ne luonnonvalkoisina, joka oli täysin sopimaton väri silloiseen villieläin aiheiseen sisustukseeni. Maalasin ne mustiksi ja päällystin leopardikankaalla.

Nyt on menossa kausi: ruusukuviot ja sininen pääväri. Tuolien sopisi siis olla marjapuuronpunaiset. Maalikone sekoitti juuri haluamani sävyn. Kylpyhuone toimi kaksi päivää hiontaverstaana. Hienon hienoa mustaa pölyä koko kylppäri täynnä ja taisinpa itsekin muistuttaa nokikolaria. Ainakin nenän niisto oli kuin suoraan savupiipusta.
Maalaus on paljon mukavampaa kuin tuo esityö. Hankalin kohta on selkänojan pinnoissa olevat kolot. Niihin tuppaa väkisinkin tulemaan liikaa maalia, joka sitten ikävästi valuu.  Kahteen kertaan oli maltettava maalata, ja lopputulos on ihan hyvä.
Seuraavaksi piti sitten saada uusi päälliskangas. Monta kaunista mutta hintavaa kangasta löytyikin kunnnes Ah! Eurokankaaseen tuli super-edullisia kukallisia sisustuskangaspaloja. Siitä pala, joka riitti tuoleihin. Kukissa on juuri sopivaa sinistäkin. Täydellistä.



Mutta kuinka ollakkaan, korisohvan ruusukuvioinen päällinen oli nyt aivan väärän värinen. Tyypillistä, kun yhden paikan laitat, niin jo toinen huutaa; minä kanssa! Takaisin kangaskauppaan ja onneksi siellä oli vielä tallella se pala, jonka olin sinne jättänyt. Miksi en ostanut koko palaa kerralla, varsinkin kun nyt tuoleista oli jäänyt yli se 10 sentin pala joka puuttui sohvakankaasta. Ja kuvio ei tietenkään sattunut kohdalleen, niin että palat olisi voinut ommella yhteen. Sohvanpäällinen on nyt siis hieman kapea, mutta sitä tuskin muut noteeraavat kuin minä itse. Edellinenkin päällinen oli itse ommeltu, olen käyttänyt pehmusteeksi käytöstä poistetun täkin.



Lattialla loikoilee Theophilus. Sain sen aikanaan tupaantuliaislahjaksi työkavereilta. Se oli silloin piste i:n päälle viidakkosisustukseeni. Blogissaan ´Elämän suola´ Irja makoilee samanlaisen lemmikin kanssa.

KS