Viernes

Eilen Javeasta lähtiessäni ajattelin ajaa jotain toista kautta kotiin ja niinpä päädyin ihan ennalta arvaamattomiin paikkoihin! Tie oli todella mutkainen ja mihin lie vie, mutta kun selkeästi oli kylttejä, jotka antoivat ymmärtää edessä olevan jotain nähtävää niin jatkoin matkaa. Ja loppuihan se tie vihdoinkin Cabo de La Nao -majakalle! Se on tosi korkealla kalliolla, ihan huippasi. Onneksi reunat oli jotenkuten aidattu. Jos Googlen kuvahaulla katsoo kuvia tästä paikasta, niin samat kuvat on monen moni ottanut;)

Parkkipaikalla on kahvila-baari mutta se on tietenkin suljettu, onhan nyt talvi eikä täällä kukaan käy? Mun aikana oli monta autoa ja turistibussikin.

Cap de la Nau sijaitsee Valencian itäisimmässä pisteessä ja on lähin kohta naapurisaari Ibizaan, jonka voi selkeällä säällä nähdäkin.
Tämä niemi on kauan ollut tärkeä navigointipiste, ja sen takia tänne rakennettiin majakka vuonna 1914.
Tämän alueen paikallista kasvillisuutta, tyypillistä välimerellistä, (mänty, villit oliivipuut, palmut, ..) rikastuttaa runsas kalliokasvien lajisto. Tuulen voimasta puut täällä kasvavat käyrinä ja matalina. Kaikki tämä kasvillisuus muodostaa valtavan ekologisen arvon ja kauneuden, joka on motivoinut Valencian hallintoa julistamaan alueen Kasvitieteelliseksi "mikrovarastoksi".
Cape Naun alla on kuuluista luola "Cova dels Orguens", valtava luonnon muovaama onkalo kalliossa, jonne pienet veneet pääsevät ankkuroitumaan ja jossa kävi ja sen kuvaili valencialainen luonnontieteilijä J.A. Cavanilles XVIII vuosisadan lopulla.

 

"Vuoria"/kukkuloita on toinen toisensa perään, taustalla Cumbre, seuraavassa kuvassa lähempänä;)

 

Lähirinteet olivat täynnä taloja, melkein tyhjän päällä olivat. En uskaltaisi tuollaisessa asua. Noh, läpiajaessa alueet näyttivät olevan ehkä hyvin toimeentulevien asuntoja, ja autoja;)

  

Ravintola oli kyllä auki mutta kurkistus sisään ja päätin olla menemättä, oli sen verran fiinin näköistä, kuten voitte ravintolan blogin kuvista nähdä.

 

Laventeli kukki runsaana.

Mikälie tötterö, olisko joku vanha majakanjalka?

 

Ihan kauimpana udun seassa näkyy Calpen Penon de Ifach, josta jokin aika sitten kirjoitin.

 

Lähdinpä tuolta sitten ajelemaan kotiinpäin, mutta jälleen kerran eksyin ihan muualle. Tie oli taas mutkainen, mutta vielä mutkaisempi kuin mikään aikaisemmin ajamani. Ja kapea, tosi kapea. Onneksi ei tullut mutkan kohdalla ketään vastaan, olis voinu pikkusen pelästyä. Tietä oli vaan ajettava eteenpäin, ei ollut mitään mahdollisuutta kääntyä takaisin. Välillä tie meni metsän keskellä. Alaspäin, alaspäin. Lopulta tie päättyi ja siellä olikin kiva rantapaikka Cala de la Granadella, tästä linkistä näkee kivan kuvan ylhäältä otettuna.

Tämä oli niin syvällä vuorien keskellä, että aurinko ei enää yltänyt tänne. Hieman oli pimeätä ja vilpoinen tuuli kävi ytimiin. Sen verran vesikin laineili, että se huuhtoili rantakiviä, joista tuli oikein kiva kahina kun ne veden mukana liikkuivat, ja ne oli niitä kauniita valkoisia sileitä kiviä:)

 

Kaunis kahvila ja yksi lyhyt kadullinen ravintoloita ynnä muita palveluita, kaikki suljettuja ja oli oikein aution oloista, hieman kummitusmaista. Ehkä ylempänä on toinenkin katu mutta en menny katsomaan. Tämä on varmasti kesällä mukava paikka.

 

Tuonne kukkuloille näytti menevän patikointipolkuja, yksi mies sieltä kävelysauvojen kanssa tulikin autolleen. Muita ihmisiä täällä ei näkynyt. Joku linnan rauniokin tuolla jossain on nähtävänä.

 

Sama kapea mutkatie oli nyt ajettava takaisin ylös. Eikä ketään tullut vastaan, huh. Pääsin kuin pääsinkin takaisin ihmisten ilmoille ja Javean kautta kotiin.

Semmoinen seikkailupäivä se oli, oikein kiva. Kyllä on mukavaa kun autolla pääsee sinne sun tänne. Ja paljon paikkoja on vielä nähtävänä jos vaan ajeluintoa riittää - ja paikallisilta pyhimysjuhlilta kerkiää;)

KS