Olen avannut oman sivun!
Olisi varmasti pitänyt tutustua aiheeseen hieman enemmän mutta tässä sitä nyt ollaan jo.
Olen Kristiina Helsingistä. Itsekseni elelen, mitä nyt nuo normaalit villakoirat seuraa pitävät. Puikot viuhuvat, koukku ketjuttaa ja ompelukone surraa. Niistähän syntyy ainesta suurempiinkiin "koiriin".

Käsitöitä olen tehnyt aina mutta parin viime vuoden aikana  kädet ovat olleet ahkerasti käytössä erilaisissa projekteissa. Kutomuksia, anteeksi siis  neuleita, on syntynyt tiuhaan tahtiin. Englannissa asuvalla kumipojallani on tytär Tara, joka täyttää just kohta 2 vuotta. Hänelle olen tehnyt paljon omasta mielestäni ihania neuleita. Jouluksi kudoin monta paria lapasia ja sukkia, sen upean Aran villatakin lisäksi, siellä ei kuulemma ole kunnollisia saapassukkia noin pienille. Ja Tara saa veljen kesäkuussa, niin että siinä riittää uutta projektia tädille. Myös veljentytär sai äsken pojan. Hänelle on juuri valmistunut Palmasta vauvahaalari. Ihanan pehmeä ja pörröinen.


Keskeneräisiä töitä löytyy jokunen, lankoja on pussukoissa ja laatikoissa paljon,mutta kuinka sattuikaan että ostin lankaa  toissapäivänä (kun mukamas halvalla sai).

Valokuvia saan laitettua tänne vasta kun poikani Ville tulee lomalta. Ah, 35 asteen lämmöstä tuli juuri viesti Bangkokista. Hän kyllä  ihmettelee, mitä äiti on taas mennyt tekemään heti kun silmä välttää. Villeltä olisin heti saanut apua tässä blogiasiassakin, mutta kun en malttanut odottaa.

Tuossa juuri sain valmiiksi pienen lasinalustan kun piti harjoitella neuleliinan tekemistä. Alku oli hankala mutta kyllä se sitten alkoi sujumaan niin, että uskaltaa tehdä ihan oikeankin liinan. Ja taas täytyy ostaa lankaa.

Tässä nyt alkupalat, kirjoittelen lisää kunhan tästä ramppikuumeesta selviän.

KS