Voi aikoja, voi talvia!

 

En ole ikinä ennen nähnyt elävää kärpästä helmikuun hangilla pakkasessa! Vaan tänäänpä näin omalla terassilla.

Istahdin tupakille ja jotain liikahti silmäkulmassa. Mikä, missä? Suuntasin katseeni alas ja siellä joku liikkui. Musta piste mutta mikä? Silmälaseja kun ei ollut klyyvarilla niin laitoin etusormet ja peukut yhteen (vanha kikka nähdä vähän tarkemmin) ja niiden raosta sitten tihrustelin ja näin, että liikkuva piste on KÄRPÄNEN. No jo on aikoihin eletty.

Ville tulisi varmaan kohta terassille niin merkkasin kärpäsen, että hänkin huomaa sen eikä astu päälle.

Seuraavalla tupakkitauolla kärpänen oli kulkenut pois merkityltä alueeltaan.

 

 

 

Lopulta siirsin sen varovasti lankkujen raosta terassin alle. Jospa sillä olisi siellä hieman lämpöisempi talvipaikka. Ei siellä ainakaan lunta tupruta siiville koko päivää.

 

 

KS