(Edit: päivityksen syy on vaihdettu nallen kuva päivänvalossa)

Juureni ovat egyptissä, jossa kasvatetaan maailman laadukkainta puuvillaa. Sieltä pellolta puuvilla on monen mutkan kautta matkannut Norjaan, jossa Sandnes Uldvarefabrik on valmistanut Mandarin Petit lankaa.
Sitä oli helsinkiläisessä lankakauppa Menitassa myytävänä montaa eri väriä mutta minä halusin olla kauniin vaalean ruskea, sellainen pikkukarhun värinen, ja niin lanka päätyi tähän kotiin, jossa minut valmistettiin.

Vaan minustapa tulikin niin iso, olen 30 cm pitkä ja 32 cm paksu, ettei yksi kerä riittänyt ja piti ostaa toinen, tällä kerralla Priimasta.
Työvälineenä oli numero 2.5 virkkuukoukku ja loppuvaiheessa minua pisteltiin ompeluneulalla.
Valmistusohje löytyi Novita 2/2001 lehdestä. En kuitenkaan ole just sellainen vaan sovellettu versio. Se nalle oli raidallinen, niinkuin vaatteet olisi päällä.

Valmistamiseeni kului aika paljon aikaa, ja näin monta irto-osaa tarvittiin.

22840.jpg

Kaikki osani saivat sisälleen Lennol täytevanua. Se on pehmeätä ja kimmoisaa, sain oikein hyvän pullean masun siitä. Ai niin, korviin ei laitettu mitään, eihän sitä kuule jos on hötöä korvat täynnä.

Pikkuhiljaa muotoni alkoi hahmottua ja lopulta kaikki osat oli ommeltu kiinni ja olin jo itseni näköinen. Paljas naama oli kyllä aika lailla karhuhaamun näköinen! Mustalla langalla minulle ommeltiin nenä ja suu. Se teki hieman kipeätä kun suuta piti muotoilla ja nenääkin pisteltiin monta kertaa.

Kauhein koettelmus olivat silmäni. Voi sitä tuskaa ja hammastenkiristystä. Ensin meinasin saada ruskeat silmät mutta ei ne olleet hyvät, miten nyt ruskealla nallella olisi ruskeat silmät, pöh. Ne raastettiin pois ja kokeiltiin mustia kuten nenäkin, ja vielä sininen iiriskin kokeiltiin.  Ei, ei hyvä sekään. Taas silmä pois, onneksi nyt oli kärsittävä vain yhden silmän purkaminen.

Lopulta valmistajani kuuli kuiskutukseni ja ymmärsi, että siniset ne pitää olla. Nyt sujui se neulalla pistelykin paremmin kun noiden väärien värien kanssa oli silmän malli tullut harjoiteltua. Huokaisin helpotuksesta kun lopulta olin valmis nalle.
Vielä tuo kyllä keksi kokeilla josko minulle sopisi rusetti kaulaan, vaan siihen en enää suostunut. Tämmöseen kaulaan ei mitään rusetteja ja hörhötyksiä laiteta.


22877.jpg

Nyt saan pari yötä olla täällä vanhaherra Nallen ja Mamimus Cultimus -nallen kanssa ja oppia heiltä nallemaisia kepposia ja lohdutussanoja. Jo näin alkutaipaleella, olen ymmärtänyt, että nallet joutuvat paljon lohduttamaan omistajaansa.

Täytyykin kysyä Nallelta onko matkustaminen pelottavaa. Nallehan on matkustellut paljon. Minä nimittäin matkustan lentokoneella Englantiin asti pienelle pojalle. Vähän jännittää se lentokone ja uusi isäntä. No, eiköhän me toimeen tulla. Pitäisiköhän kuitenkin ottaa mukaan hieman tuota vanua, voisi sitten laittaa sitä korviin jos se isäntä äityy kovasti huutamaan.
Saankohan minä sitten jonkun englantilaisen nimenkin?

KS