Ystävättäreni menee naimisiin piakkoin. Juhlaan tarvitsen vaatteen, tietysti. Kävin katsomassa ja sovitinkin kaunista leninkiä kaupassa, josta yleensä löydän sopivaa päällepantavaa ja palvelu on ollut erinomaista tai ainakin hyvää.
Tällä kerralla palvelu ei toiminut lainkaan. Jouduin pyytämään myyjää auttamaan vetoketjun kanssa. Jouduin itse hakemaan tangolta pienemmän koon yms. Olisin ostanut sen leningin mutta kumpikaan kahdesta myyjästä ei ollut lainkaan kiinnostunut minusta.
Sateisena päivänä jalassani oli kumisaappaat, meikkiä vain ripsiväri, farkut ja T-paita. En siis ilmeisesti n ä y t t ä n y t potentiaaliselta juhlapuvun ostajalta. Kiltisti vein sovittamani leningit paikoilleen, poistuin kaupasta ja suuntasin Eurokankaaseen.
Palvelu oli loistavaa, kuten yleensä, ostin kaavan, kankaan ja tilpehöörit. Saas nähdä onnistunko.
Aloitin pukuprojektin ompelemalla boleron kiinansilkistä, jonka olin ostanut ajatuksella tehdä siitä huivi tai bolero Tarjan hääpukuun. Eihän se sitten sopinutkaan siihen kokonaisuuteen.
Enpä kyllä ole lainkaan varma, että käytän tätä. Tein sen hieman suurpiirteisesti ja tietysti siihen tuli muutamia epäkohtia. Tulipahan kokeiltua ja opittua taas jotain.
Taidan suunnata lankakauppaan ja neuloa hartiahuivin asuuni.
Tarjan hääpuvun valitsimme ja se tilattiin yli kuukausi sitten, toissapäivänä se oli vihdoin saapunut Bridal House -myymälään. Eilen lyhensin sen, nyt olisi vielä lyhennettävä alushame (vanne + tylliä) ja ommeltava hartiahuivi silkkisifongista. Uups, huivissa onkin haastetta.
KS
Kommentit