Domingo

Muiden kaupunkien kirkoista olen kirjoittanutkin mutta tämä oma on jäänyt paitsiolle. Viime viikon kirjoituksessa Sant Antonin eläintensiunaamisen jutussahan kirkko oli vähän esillä, ja jopa kellojen ääni;) Tekstit on koottu ja käännetty useammasta esitteestä.  Tässä linkin esitteessä on hyviä kuvia sisältä kirkosta.

Ehtoolliskappelin ovi kirkon sivulla

(Ylempi pohjapiirros ja tämä kuva otettu opastetaulusta)

Iglesia-Fortaleza de Santa Catalina
Tämä rakennus palveli kahta tarkoitusta – uskonnollista ja puolustusta - ja on epäilemättä yksi tärkeimmistä rakennuksista kunnassa. Vuonna 1562 italialainen insinööri JB Antonelli valvoi kirkon linnoittamista  jatkuvien Berber-merirosvojen hyökkäyksiä vastaan, joista kaupunki tuohon aikaan kärsi. Komean rakennuksen valmistuminen  kesti 35-40 vuotta, taakka, jonka toteuttivat Teuladan asukkaat, esim. vuonna 1574 yli 600 kaupunkilaista työskenteli tässä projektissa, eräänlaisena veronmaksuna.
Kirkko on edelleen pystyssä, kiitos sen tiiviin ja jykevän keskiaikaisen rakenteen. Se on renesanssityylinen goottilaisilla vaikutteilla.

Kirkko koostuu kahdesta erillisestä osasta, 1500-luvun alkuperäisestä ja joukosta laajennuksia, jotka ovat peräisin 1700-luvulta tähän päivään. Perusosassa on kirkko , jossa on itäsuuntainen päälaiva ja neljä sivuosaa, alttari pilastereiden välissä, kupolikatto jossa on neljä holvikaarta koristeltuina bysanttityylisillä maalauksilla ja  seurakunnan vaakunalla.
1800-1900 vuosisatojen aikana rakennettiin ehtoolliskappeli, sekä muutama lisäosa  kuten sakaristo. Vanha pyöreä torni korvattiin uudella kuusikulmaisella kellotornilla, joka on tehty suurista suorakaiteen mallisista kivistä. Sen alaosa on 24 metriä halkaisijaltaan ja torni on 30 metriä korkea. Kirkon urut ovat romanttistyyliset ja yhdet provinssin vanhimmista.
Kirkossa säilytettiin useita patsaita mutta ne tuhoutuivat sodan aikana. Ainoa säilynyt on San Vicente Ferrerin patsas, joka on 1700-luvulta. Sen pelasti Teuladassa asuva perhe, joka piilotti patsaan kotinsa seinän taakse.

Nämä uudemmat patsaat olivat lähellä ovea, joten niistä uskalsin ottaa kuvan. Juhlasta riippuen patsaita kannetaan juhlavasti ympäri kaupunkia.

* * * * *

Ermita Divina Pastora kappeli sijaitsee Santa Catalina kirkon vieressä. Sen rakentamisen ajankohtaa ei tiedetä, mutta kappeli on remontoitu vuonna 1861 ja kello laitettiin kellotorniin 1870-luvulla. Vuonna 1986 kunnostettiin osa kellotornin julkisivua ja katetta. Kappeli ja kellotorni on barokkityylinen, mutta portti (ovi) on renessanssin aikainen.

KS

Miercoles

Yhden kerran olen syönyt ns. ulkona, Calpessa kahvilassa kanasalaatin joka oli hyvä. Pitäisi varmaan mennä jotain paikallista syömään jonnekin, sillä täällä kotona en ole onnistunut laittamaan mitään oikein hyvää ruokaa.

Lohi on taattua tavaraa, siitä tulee aina hyvää mutta sitähän saa kotonakin. Kanan liha on myös turvallista, sitä ei voi pilata ja se on suht´edullista täällä. Kokonaiset kanat ovat isompia kuin meikäläiset broilerit ja kaikki linnunliha on joko kanaa tai kalkkunaa. Täällä ei puhuta mistään broilereista, en sitten tiedä miten nämä linnut täällä kasvatetaan. Kanojen grillauslaitteita on jopa torilla ja ravintoloiden edessä, siitä voi ostaa kotiin uunituoreen lämpimän kanan. Marioituja fileretaleita täällä ei ole myynnissä.

Lehmän lihaa olen ostanut kaksi kertaa, yhden pihvin ja lihapaloja pataan. Juu, ei ollut hyvää kumpikaan. Possupihvejä olen kerran laittanut, ei ollut hyvää. Molemmat lihalajit olivat sitkeitä, patakin hauduttamisesta huolimatta. Ja niissä on outo perusmaku, jotenkin hapanimelä tms., ei sovi mun makumaailmaan. Lammasta on hyvin saatavilla mutta en ole kokeillut.

Säilykelihapullat olivat ihan ok. Koostumus oli samanlainen kuin kotimaisissakin. Kastikkeessa oli herneitä.

Ostin lihasäilykepurkin. Saattaa olla makuelämys, kun sanakirjasta noin ronskilla kädellä kääntää niin tämä on "Madridilaisia känsiä" ja sisältää: lehmän känsää, sian käpälää ja makkaraa, jossa on sianmössöä ja lehmän lihaa. Lämmitysohjeena on, että purkki laitetaan avaamattomana kattilaan ja annetaan sen lämmetä hyvin kiehuvassa vedessä noin 15 minuuttia, sitten vasta avataan roiskeita varoen ja annetaan vielä vetäytyä 3 minuuttia.

Tänään Benitachellin kauppahallissa oli myytävänä paikallista herkkua: Merisiili. Sen voi syödä raakana tai keitettynä, piikkejä ei syödä;) On kuulemma erityisen ravitsevaa ja ties mitä.

Täällä myydään ihan siivoukseen tarkoitettua etikkaa ja se on edullista. Vesihän on tosi kalkkista niin tällä saa kalkkisaostumat hyvin pois. Ja Maijalle tiedoksi: juu, en loiskuttele marmorille.

Olis muuten mulle sopiva aurinkovarjon jalka;)

Pari päivää sitten ovien pieliin oli ilmestynyt rosvojen koodimerkkejä! Hennolla kasvivihreällä on merkattu asuntoja, mitä nyt mikin merkki tarkoittaa, esim.: yksi asukas, tyhjillään, vihainen vahtikoira, varashälytin taikka ei, ynnä muuta tuollaista. Lehdissä on näistä joskus kerrottu mutta ehkä koodit vaihtuvat varkaiden myötä. Nyt sitten tarkkaillaan jokaista outoa kulkijaa. Marjut kommentissa kysyi niin vastaan: Juu, merkit pyyhittiin pois heti kun ne havaittiin.

Tämmöstä tänään. Nyt rupeen virkkaamaan kun sain aika nopeasti Novitalta korjaukset virheelliseen ohjeeseen. Että piti taas sattua kohdalle tuollainen, monta virhettä ja mä tietysti kiehuin ja kirosin taas kerran N-sanan.

KS

 Domingo

Pyhimys juhlat on nyt juhlittu. Mulle on nyt vähän epäselvää kuka pyhimys Antoni nyt oli kyseessä." Eläinten pyhimys" ja  "eläinten siunaaminen" haut antavat tulokseksi Fransiscuksen. Italian traditioista ja juhlista löytyy St. Antonio, joka on siunannut eläimiä. Antonius Padovalainen on tavannut Fransiscuksen ja AP:n on uskottu auttavan kadonneiden esineiden etsimisesä yms. Sama kerrotaan myös italian Antoniuksesta. Eli summa summarum: Antonio kuin Antonio, juhlittu on.

Italian traditions and festivals kertoo suunnilleen näin:

St. Antonion päivää vietetään 17.tammikuuta.[...] Muinoin St. Antonion päivänä (eläinten suojelija) pappi meni talleihin siunaamaan eläimet. Tallin seinille laitettiin kuvia pyhimyksestä ja eläimistä, joukossa oli aina myös suuri vaaleanpunainen sika symbolina pyhimyksen elämänsä aikana kokemista kiusauksista. Po. päivänä syötiin "gnocheja" ja naiset lopettivat kehräämisen koska se olisi saattanut symboloida St. Antonin parran kehräämistä. Toinen tapa oli leipoa kakku jonka söivät ihmiset ja sairaat eläimet.[...] St. Antonion päivänä eläimet eivät tehneet työtä eivätkä ihmiset yöpyneet talleissa. Eläinten sanottiin puhuvan keskiyön jälkeen eikä kukaan saanut kuunnella niiden puhetta. Pyhimys oli myös seppien ja kengittäjien suojelija ja hänellä oli vaikutusvaltaa: hän sai ihmiset löytämään kadonneita esineitä tai paransi "hengellisen palon" (?), vaikea sairaus jota kutsuttiin myös nimellä St. Antonion tuli.

Lauantaina iltapäivällä juhlaa valmisteltiin pystyttämällä kokko Porxe aukiolle. Sinne oli myös tuotu tuoleja ja kasattavia pöytiä illan baaritarjoulua varten. Myös Cocis-kylmiö oli paikalla:)

En kuitenkaan mennyt illalla paikalle, koska lopulta kokko oli aika suuri ja tuo aukio tosi pieni, niin tuli mieleeni, että jotain saattaa tapahtua ja on parempi pysyä poissa paikalta. Menetin jonkun tanssiesityksen mutta ei kai se suuri vahinko ollut. Sunnuntaina paikka oli siivottu ja oli kuin mitään juhlaa ei olisi ollutkaan. Lähitalotkaan eivät olleet kärsineet, pelkäsin siis turhaan;)

Sunnuntaina oli sitten vuorossa eläinten paraati Sant Antonin patsaan kera Sant Vicenti kappelilta  "Santa Caterine" kirkon aukiolle. Pieni hevonen ja pieni kärry olivat saaneet kunnian kuljettaa St. Antonin patsasta.

Kokoontuminen, pääasiassa hevospelit kerääntyivät tänne kadun päähän, lemmikit liittyivät mukaan kadun varrelta kun kulkue oli lähtenyt liikkeelle.

Sitten lähdettiin liikkeelle rummut päristen ja torvet soiden, "Alejandro Morell" and "Colla el Falcó"  (teksti linkissä on valencian kielellä)

Yks kaks kuului kolinaa ja huutoa! Viimeisen ajopelin aisat eivät olleetkaan olleet kiinnitetyt kunnolla ja kärry kupsahti lähdössä. Noh, äkkiä aisat oli kiinnitetty ja tämäkin pääsi matkaan. Muu joukko oli pysähtynyt odottamaan.

Näin suurta kilpikonnaa en ole nähnytkään! Mukana oli myös ihan minimini-konnia, kultakaloja, erilaisia lintuja, kissoja, koiria, vuohia, karitsa, hiiriä (keltaisessa pallossa yksi), marsuja, kaneja . . . you name it.

Lopulta tultiin kirkolle. Viime hetken neuvotteluja käytiin. Patsaskin saapui ja se nostettiin kirkon portaille.

Ihan ensimmäiseksi päästettiin lentoon kyyhkysiä. Se oli hieno näky kun ne pyrähtivät lentoon, kansa kohahti. Nämä ovat jonkun omia kyyhkyjä, niillä on siivet väritetty eri väreillä. Muutaman kerran kaartoivat alueen yli mutta ei niistä parempaa kuvaa saattanut saada.

Kapea katu oli täynnä eläimiä ja emäntiä/isäntiä, pikkutytöt oli puettu parhaimpiinsa. Kaikki odottivat sulassa sovussa, lukuisat koiratkaan eivät haukkuneet tms. Jono eteni omaa tahtiaan. Pappi pirskotti eläimen päälle vettä, avustaja antoi rinkelin, ja jono jatkoi eteenpäin ilman turhia pysähdyksiä. Useimmat jatkoivat matkaa toista katua eteenpäin niin, että mitään ruuhkaa ei syntynyt torille. Kaikki mahtuivat ja kaikki eläimet tulivat siunatuiksi.

Leipomo Rosita oli leiponut  rinkelit, Rotllos de Sant Antoni,  jollainen annettiin jokaiselle eläimelle.

Lopuksi monta lasta kuvattiin lemmikkinsä kanssa patsaan vieressä.

 Otin kamerallani muutaman videopätkän, että saatte myös äänimaailmaa kuultavaksenne. Linkit vievät YouTubeen, jonne latasin videoni.  Kuvalaatu on mitä on vaan ei niissä kuva niin tärkeä olekaan vaan se soittokunta ja kirkonkellot, jotka soittivat vimmatusti tilaisuuden päätyttyä.

www.youtube.com/watch  Soittokunta, lyhyempi pätkä

www.youtube.com/watch  Soittokunta vähän pidempi

www.youtube.com/watch  Kirkonkellot

KS

Viernes

Eilen Javeasta lähtiessäni ajattelin ajaa jotain toista kautta kotiin ja niinpä päädyin ihan ennalta arvaamattomiin paikkoihin! Tie oli todella mutkainen ja mihin lie vie, mutta kun selkeästi oli kylttejä, jotka antoivat ymmärtää edessä olevan jotain nähtävää niin jatkoin matkaa. Ja loppuihan se tie vihdoinkin Cabo de La Nao -majakalle! Se on tosi korkealla kalliolla, ihan huippasi. Onneksi reunat oli jotenkuten aidattu. Jos Googlen kuvahaulla katsoo kuvia tästä paikasta, niin samat kuvat on monen moni ottanut;)

Parkkipaikalla on kahvila-baari mutta se on tietenkin suljettu, onhan nyt talvi eikä täällä kukaan käy? Mun aikana oli monta autoa ja turistibussikin.

Cap de la Nau sijaitsee Valencian itäisimmässä pisteessä ja on lähin kohta naapurisaari Ibizaan, jonka voi selkeällä säällä nähdäkin.
Tämä niemi on kauan ollut tärkeä navigointipiste, ja sen takia tänne rakennettiin majakka vuonna 1914.
Tämän alueen paikallista kasvillisuutta, tyypillistä välimerellistä, (mänty, villit oliivipuut, palmut, ..) rikastuttaa runsas kalliokasvien lajisto. Tuulen voimasta puut täällä kasvavat käyrinä ja matalina. Kaikki tämä kasvillisuus muodostaa valtavan ekologisen arvon ja kauneuden, joka on motivoinut Valencian hallintoa julistamaan alueen Kasvitieteelliseksi "mikrovarastoksi".
Cape Naun alla on kuuluista luola "Cova dels Orguens", valtava luonnon muovaama onkalo kalliossa, jonne pienet veneet pääsevät ankkuroitumaan ja jossa kävi ja sen kuvaili valencialainen luonnontieteilijä J.A. Cavanilles XVIII vuosisadan lopulla.

"Vuoria"/kukkuloita on toinen toisensa perään, taustalla Cumbre, seuraavassa kuvassa lähempänä;)

Lähirinteet olivat täynnä taloja, melkein tyhjän päällä olivat. En uskaltaisi tuollaisessa asua. Noh, läpiajaessa alueet näyttivät olevan ehkä hyvin toimeentulevien asuntoja, ja autoja;)

Ravintola oli kyllä auki mutta kurkistus sisään ja päätin olla menemättä, oli sen verran fiinin näköistä, kuten voitte ravintolan blogin kuvista nähdä.

Laventeli kukki runsaana.

Mikälie tötterö, olisko joku vanha majakanjalka?

Ihan kauimpana udun seassa näkyy Calpen Penon de Ifach, josta jokin aika sitten kirjoitin.

Lähdinpä tuolta sitten ajelemaan kotiinpäin, mutta jälleen kerran eksyin ihan muualle. Tie oli taas mutkainen, mutta vielä mutkaisempi kuin mikään aikaisemmin ajamani. Ja kapea, tosi kapea. Onneksi ei tullut mutkan kohdalla ketään vastaan, olis voinu pikkusen pelästyä. Tietä oli vaan ajettava eteenpäin, ei ollut mitään mahdollisuutta kääntyä takaisin. Välillä tie meni metsän keskellä. Alaspäin, alaspäin. Lopulta tie päättyi ja siellä olikin kiva rantapaikka Cala de la Granadella, tästä linkistä näkee kivan kuvan ylhäältä otettuna.

Tämä oli niin syvällä vuorien keskellä, että aurinko ei enää yltänyt tänne. Hieman oli pimeätä ja vilpoinen tuuli kävi ytimiin. Sen verran vesikin laineili, että se huuhtoili rantakiviä, joista tuli oikein kiva kahina kun ne veden mukana liikkuivat, ja ne oli niitä kauniita valkoisia sileitä kiviä:)

Kaunis kahvila ja yksi lyhyt kadullinen ravintoloita ynnä muita palveluita, kaikki suljettuja ja oli oikein aution oloista, hieman kummitusmaista. Ehkä ylempänä on toinenkin katu mutta en menny katsomaan. Tämä on varmasti kesällä mukava paikka.

Tuonne kukkuloille näytti menevän patikointipolkuja, yksi mies sieltä kävelysauvojen kanssa tulikin autolleen. Muita ihmisiä täällä ei näkynyt. Joku linnan rauniokin tuolla jossain on nähtävänä.

Sama kapea mutkatie oli nyt ajettava takaisin ylös. Eikä ketään tullut vastaan, huh. Pääsin kuin pääsinkin takaisin ihmisten ilmoille ja Javean kautta kotiin.

Semmoinen seikkailupäivä se oli, oikein kiva. Kyllä on mukavaa kun autolla pääsee sinne sun tänne. Ja paljon paikkoja on vielä nähtävänä jos vaan ajeluintoa riittää - ja paikallisilta pyhimysjuhlilta kerkiää;)

KS

Jueves

Tänään oli Javean toripäivä. Menin katsastamaan senkin kun on nämä Teuladan ja Morairan toripäivät jo tulleet tutuiksi. Kannatti mennäkin, torilla oli todella paljon myyjiä ja paljon katsottavaa. Mitään en ostanut kun ei ollut tarvetta. Vihanneksia ja hedelmiä oli varmasti 150 metriä yhteensä, olivat kahdessa paikassa. Valinnanvaraa löytyi. Myös toisella aukiolla oli torimyyjiä niin että tämä on varmasti kokonaisuudessaan suurempi kuin Morairan toritapahtuma.

Vanhasta kaupungista otin vielä joitakin kuvia kun jäivät viime kerralla ottamatta. Kaupunkia on ympäröinyt ja suojellut muuri vuoteen 1874 asti. Vuonna 2008 aloitettiin työt vanhan muurin paikantamiseksi ja osa siitä kunnostettiin ja suojeltiin.

Nyt oli myös Kauppahalli auki. Olipas siellä siistiä ja herrkullisia tuotteita myynnissä. Rakennus näyttää vanhalta mutta on rakennettu 1946 vanhan nunnaluostarin paikalle.

Vanhankaupungin kahdella aukiolla, Placa de l´Esglesia ja Placa de Baix, valmistellaan tulevan viikonlopun suurta juhlaa = härkäjuoksua, jolla juhlitaan pyhimys San Sebastiania. Härkäjuoksua ei ole järjestetty 20:een vuoteen mutta nyt kaupunki antoi sille luvat sillä ehdolla, että kaupungilta ei kulu siihen "yhtään euroa".  Vuoden 1971 Härkäjuoksusta on YouTubessa video, on ihan hauska vanhanaikainen filminpätkä, ei lainkaan raaka tms.

Tälläkin kuvalla/ristillä on selityksensä mutta kadotin tiedon:(  Selitys löytynee joskus/aikanaan.

Tuosta kulmalta kävelin autolle ja mukamas kotiin, mutta yks kaks olinkin upealla maisemapaikalla - Cabo de La Nao´lla ja Granadella´n lahdenpoukamassa! Niistä seuraavalla kerralla kuvapläjäys.

En taida mennä härkiä katsomaan, koska Teuladassa on myös juhlat: pyhimys San Antonio on nyt vuorossa. Javeassa häntä juhlittiin jo viime viikonloppuna ja tiistaina, joka on pyhimyksen virallinen päivä, siellä oli eläinten siunaus.

Teuladassa ohjelma alkaa jo perjantai-iltana, lauantaina on kaikenlaista tapahtumaa ja sunnuntaina saa viedä lemmikkinsä siunattavaksi, siunatulla vedellä pirskoteltavaksi.

KS

Martes

Eilen illalla viileni tosi paljon ja sitten alkoi sade. Satoi oikein saavista kaatamalla. Sama jatkui tänään. Sade on niin valtavaa, että ihmettelen miten kasvit pysyvät pystyssä. Tiet ovat kuin virtaavia jokia, onneksi on ne vesikanavat mihin vesi pääsee menemään pois jaloista.

Eihän se sade näissä pienennetyissä kuvissa näy,

vaikka hyvin sain sen vangittua.

* * * *

Lanka: Rellana Flotte Socke, 75 % puuvilla 25 % polyamid. Alle 100 grammaa meni.

Puikko: Addi-pyöröpuikko 2.5

Malli: Kärjestä aloitetut, perussukka. Reunaan virkattu rimpsua, joka koristeltu muliinilangalla.

* * * *

Lanka: Boxer, 50 % villa 50% akryyli. Alle 100 grammaa sain käytettyä

Puikot: Sukkikset 3.25

Malli: perussukka, Finnille, koko noin 33-34

KS

Domingo

Kiva sää, puolipilvinen just sopiva pikku kävelylenkille. Mennään läheisen kukkulan ympäri, lähdetään kartan kohdasta, jossa lukee Kukka ja kuljetaan myötäpäivään tien viertä vihreää viivaa seuraten. Kuvia otetaan noin suunnilleen merkityissä kohdissa. Aikaa kulutetaan usein pysähdellen ja maisemia kiikaroiden kaksi tuntia.

Näin kaunis, kaunis kukka on viime viikon aikana puhjennut kotitien varteen.

Uima-altaan mutkassa on aika komea tuijaseinämä, liekö puutarhuri toteuttanut taiteellisuuttaan;)

Tuolta "jostain" lähdettiin . . .

. . . ja tämä kukkula kierretään.

Pelargoniasta on kasvanut oikea pensas

Kulkusuunnasta riippuen tässä kohdassa täytyy joko jarruttaa, risteys lähestyy,  tai painaa kaasua päästäkseen suht jyrkästi ylös ja vielä kääntääkin jyrkästi:)

Tässä on aika tiukka paikka kun tulee vasemmalta Benitachellista, pitää siis kääntyä oikealle tuon aidantapaisen "kulman" ympäri, ja ottaa vauhtia päästäkseen tuon edellisen kuvan mäen ylös. Ja ihan sama kumpaan suuntaan tästä lähtee niin saa olla tosi varovainen kun molemmissa suunnissa on jyrkät mutkat eikä tulevia autoja näe "hyvissä ajoin".

Tuossa edessä on liikennepeili, josta voi pikkusen arvella tilannetta ja kun tästä päättää mennä niin sitt on mentävä, ei auta jäädä miettimään. Iso kivi on iltaisin valaistu, näkee sentään mistä kohdasta on kotiin käännyttävä. Tievaloja ei ole.

Useilla teillä on tuollainen muuri tmv. heti ajoradan reunassa, tilaa väistää ei ole. Tai sitten on putous jonnekin tuntemattomaan;)

Tieltä on jyrkkä putous alas, siellä on tulvavesiuoma.

Kas kummaa: kaivo! eikä salaperäinen lähde (kuten Font l´ Horta tai Font Santa)

Kaivon kuvaaminen keskeytyy koska ensin kuuluu kavioiden kopsetta ja sitten näkyviin tulee tämä hevospeli minkä olen monta kertaa terassilta nähnyt.

No niin, tulihan sieltä vielä pyöräilijäkin. Niitä täällä kulkee paljon, usein isoina joukkoinakin. Joskus pyöräilijän/-jöiden perässä joutuu ajamaan pitkänkin matkan ennenkuin tulee mahdollisuus ohittaa ne. Maantiepyöräily on täällä tosi suosittu laji, ehkäpä jalkapallon jälkeen seuraavaksi suosituin urheilumuoto.

Sitten tullaankin jo kaupunkiin. Aukiolla on yleinen lasten leikkipaikka ja toisella puolella ilmeisesti päiväkodin tms. leikkialue. Rusehtavassa talossa on kauppa: Versace Home Collection.

Kiertoliittymä, näitä täällä on ihan valtavasti. Ehkä ne pitäisi olla vain yksikaistaisia sillä usein, usein sisempää kaistaa käytetään ohittamiseen, suihkis vaan . . .

Kaupungin puut ovat vähän paljaan näköisiä kun niiden oksat on leikattu.

Kaupungin liikuntakeskus: pelikenttiä ja uima-allas

Liikuntapaikan jälkeen oikaistaan Auditorin parkkipaikan läpi niin päästään Cami dels Castellonsille. Täkäläinen pihjala kukkii, tuoksu on samanlainen, sanoisinko paha, kuten kotimaisessakin pihlajassa. Tie, jonka varrella pihlaja on, on kuvattu aikaisemmin.

Sama mantelipuu kuin on jo aiemminkin kuvattu mutta nyt puussa on jokunen kukka enemmän;)

Ja sitten ollaankin kierretty kukkula. Koska oli taas siesta-aika niin kaupungissa ei kannattanut etsiä välipalapaikkaa vaan nyt kotiin kahville;)

KS

Sabado

Tulin juuri teatterista! Naapurin Melanie oli voittanut liput näytökseen ja niistä riitti minullekin istumapaikka. Alcalali on aika pieni kylä noin puolen tunnin ajomatkan päässä täältä. Niin sieltä vaan löytyi ihan oikea teatteri.

Näytelmän Jack & The Beanstalk / Jaakko ja pavunvarsi  esitti amatööriteatteri Careline Theatre mutta ihan ammattimainen esitys oli. Hienot puvut ja lavasteet. Oikein hyvä ja antoisa teatterireissu. Ehkä sain taas muutaman uuden sanan englanninkielen sanavarastooni. Taitaa jäädä espanjan oppiminen haaveeksi vain . . .

"Panto" esityksessä ,esim. tässä näytelmässä äitiä esitti mies ja Jackia nainen, oli laulua ja tanssia ja steppausta yms. Lehmäkin oli oikein hauska, jättiläisestä puhumattakaan. Tämä on joku vanha teatteri esityksen tyylisuunta, vaikea selittää.

Ensi-ilta oli keskiviikkona ja sen koko tuotto meni Denian sairaalan syöpälaboratorion hyväksi.

LISÄYS 15.1.: Mainittakoon vielä, että teatterissa sai syödä omia eväitä sekä niitä mitä kahviossa oli myynnissä!! Mitään pukeutumiskoodiakaan ei ollut.

KS