Otsikko on mahtipontinen mutta ei tästä kirjoituksesta sellaista tule. Muutaman kommentin haluan kirjoittaa viime aikoina lehdissä ja TV:ssä olleisiin neulojia koskeviin juttuihin.
Villikanilla on blogissaan pitkä ja syvällinen pohdinta Helsingin Sanomissa 24.12.05 julkaistuun Teppo Sintosen Vieraskynä kirjoitukseen, itse artikkeli on siellä myös luettavissa.
Minulla tuo artikkeli on ollut tässä pöydällä odottamassa, että kirjoitan siitä. Liinu ehti ensin ja hyvä niin, koska hänen kirjoituksensa on hyvä ja jo kommenttejakin saanut.
Artikkelin otsikko on "Blogien kirjoittajat hakevat hyväksyntää identiteetilleen ". Noin puolessa välissä sitä on kappale, joka alkaa "Tunnustusta ei enää saada itsestään...." sitten seuraava kappale:
"Identiteetin huomioiminen tuottaa yksilötasolla kokemusta oman elämän tärkeydestä. Elämän merkityksellisyys syntyy siten vuorovaikutuksessa sellaisten ihmisten kanssa, jotka tunnustavat tekemistemme merkityksellisyyden. Nykyinen yhteiskunta ja elämäntapa eivät sitä tee automaattisesti".
Minulle, yksilönä, juuri tämä vuorovaikutus muiden neulojien kanssa on merkityksellistä. Ja se, että he tunnustavat tekemiseni - neuleeni - merkityksellisiksi. Oma olematon yhteisöni ja yksinäinen elämäni ei sitä todellakaan tee automaattisesti, eikä muullakaan tavalla.
Blogin kautta olen tutustunut moneen mukavaan ihmiseen sekä virtuaalisesti että ihan elävänä ihmisenä. Olen saanut jakaa oman onnistumisen ilon ja epäonnistumisen murheen muiden kanssa blogin välityksellä. Ideoita ja uutisia, osanottoa toisten iloon ja suruun, kannustusta, arvostelua yms.; tätä minä saan ja yritän antaa olemalla mukana blogimaailmassa.
En osaa syväluodata artikkelin sanoja siten, että saisin siitä käsityksen, että elämäni ja tekemiseni olisivat merkityksellisiä vain siksi, että minulla on blogi ja sitä luetaaan. Ei näin, mutta se on tärkeä osa kokonaisuutta.
Artikkelista:
"Kertomusta ei tee merkittäväksi tai tärkeäksi yksin sen tapahtumien sisältö, vaan se, että se tulee ylipäänsä kerrotuksi. Julkisesti kerrottu kertomus on merkittävä kertomus."
Tapahtumat, joista kerron, ovat minulle tärkeitä. Niistä kertominen muille on minulle tärkeätä. Haluan kertoa jollekin, mitä tänään sain aikaiseksi. Joku ehkä kommentoi kertomusta ja yksikin sana on enemmän palautetta kuin mitä saan pelkiltä seiniltäni.
Myös kirjoittaminen on minulle tärkeätä. Julkinen kertomus on merkittävä koska se on myös muiden luettavissa ja saattaa joskus jossain vaikuttaa jotain. Onhan sekin merkittävää, että uskaltaa jakaa omaa elämäänsä julkisesti, olematta julkkis tms. Jokin oma kynnys on tullut ylitettyä, voittajana.
Ilman blogia moni asia jäisi vain muistini varaan ja aikanaan sieltä häipymään. Blogiin kirjoittaminen on aktivoinut myös yksityisen kirjoittamisen, omaan arkistooni.
Tämä tuosta artikkelista.
Toinen artikkeli on julkaistu Gloria-lehdessä. Siinä Kristiina Raitala kirjoitti mm.:
" Sen tiedän, että Suomessa pojat virkkaavat pipoja, mutta neulovia naislaumoja en ole bongannut."
Tästä on ollut maininta myös jossain blogissa, (en muista missä, anteeksi) ja Novitaklubin Neulomossa aiheesta on kirjoitettu.
Ensinnäkin; sana "naislauma" herättää minussa ärtymystä. Ikäänkuin olisimme vellovaa massaa puikkoinemme. Virkaavista pojista kirjoitetaan paljon, missä on kirjoitus naisesta CNC-koneistajana?
Toisekseen; missähän umpiossa tämä toimittaja työtään tekee kun ei ole neulovia naisia nähnyt. Monet meistä neulovat bussissa, odotushuoneissa, liikenneasemilla jne.
Kesäkuun 11. päivä oli useassa kaupungissa "Knit In Public" eli KIP-päivä, jolloinka neulojat kokoontuivat julkisille paikoille neulomaan. Helsingissä olimme Espalla. Tuolla päivämäärällä on tässä blogissani kuvallinen kertomus tapahtumasta.
Säännöllisiä neuletapaamisia kahviloissa on järjestetty jo jonkin aikaa. Ensin pk-seudun neulojat kokoontuivat Sokos-tavaratalon kahviossa mutta nyt uudesta Kampin-keskuksesta on löytynyt tarkoitukseen sopiva Cafe Camppi. Eilen siellä oli tammikuun tapaaminen ja paikalla oli n. 19 neulojaa!
Pk-seudun neuletapaaminen Camppi, 5.1.06
Neulojien aktiivisuudesta mainittakoon vielä, että neuleblogeissa oli marraskuussa Autetaan yhdessä -keräys, johonka monet neuloivat lastenvaatteita annettavaksi joululahjoina vähempiosaisille lapsille.
Myös neuletempauksia on järjestetty: sukka-, lapas- ja pipovaihtoja. Siis A neuloo B:lle, B C:lle jne. On mukava saada vaihteeksi toisen neulomat lapaset käteen.
Tulihan tuohon jo tekstiä. Taidan jättää minulle tärkeän tapahtuman kertomisen huomiselle.
KS
Kommentit