Pikaiset terveiset Kaunissaaresta.

Viikko saaressa vierähti yhdessä vilauksessa. Vaan eipä mittään hättää, palaan sinne hetimmiten kun pakollinen kaupunkiasia on hoidettu ja kameran patterit ladattu.

Hellettä on riittänyt, muutama sadekuuro on osunut kohdalle mutta vasta illantullen tai yöllä. Luonto on virkistynyt aivan silmissä saatuaan hieman kostuketta.
Juuri sopivan uimalämpöisessä meressä on toistaiseksi voinut vilvoitella; pahamaineista sinilevää ei ole vielä ollut.

Kutimet ovat edistyneet pikkuhiljaa mutta mitään valmista ei ole esiteltävänä, niinpä tässä vain tavallisia lomakuvia.

Tältä kalliolta pääsee mukavasti uimaan joko pulahtamalla suoraan syvään veteen tai juosten tai vaikkapa peffamäkeä liukuen loivaa kallioliuskaa pitkin. Merinäkymä tästä paikasta ja yleensäkin saaren eteläpuolelta on rannaton. Horisontin takana on sitten Viro.

Sipoolainen kauppalaiva Christina käy saaressa neljä kertaa viikossa. Sen valikoimiin kuuluu kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä; hammastahnasta lannoitesäkkeihin. Peruselintarvikkeita ja herkkuja on hyllyillä kuin Stockan herkussa. Porvoolaisen kotileipomon imeläleipä ja omenaleivokset ovat heikkouteni.

Mukavia pikkuseuralaisia on RiiTTäväsTI!

Jos nyt välttämättä tarvitsee jotain ajankulusta tietään, niin sen voi katsoa Aurinkokellosta, jonka joku on vuosikymmeniä sitten maalannut kallioon. "Viisari" näyttää ajan noin viidenminuutin tarkkuudella!

Auringonlasku ei tarvitse sanoja:

Palaan siis saareen nauttimaan elämästä ja blogi jää jälleen tauolle.

KS