Worldwide Knit in Public Day
Neulo Julkisesti- päivä
11.6.2005

Tausta
KIP-päivän idea tuli, kuinkas muuten, Amerikasta. Tieto kantautui tänne pohjolaankin ja tietysti Suomen aktiiviset neulojat innostuivat asiasta.
Täällä tempaukseen osallistuivat ainakin Espoo, Helsinki, Joensuu, Järvenpää, Jyväskylä, Kuopio, Seinäjoki, Tampere ja Turku. Usea neuloja ilmoitti neulovansa julkisesti bussissa, junassa, taajamansa puistossa tai kotipihalla.
Viidakkorumpu kumisi tietoa netissä keskustelufoorumeilla ja blogeissa, lankakaupoissa, paikallislehdissä ja alueradiossa.
Ilmojen haltija suosi meitä aurinkoisella säällä koko maassa.

Ystävälleni Laurille suuri kiitos oheisista kuvista!

Helsinki, Espan puisto
Koska olin epävirallisesti toiminut Helsingin tapahtuman äänitorvena, niin katsoin velvollisuudekseni olla hyvissä ajoin sovitulla paikalla.
Perustin neuleleirini nurmikolle ja pystytin paikalle lupaamani mainossalon merkiksi, että "täällä ollaan". Salkona toimi kävelysauva (joka näin pääsi ulkoilemaan pitkästä aikaa) ja sen päähän ripustin A4-kokoisen KIP-logon. Siinä sitten neuloin hermostuneena ympärilleni tiiraillen tuleeko muita vai yksinkö täällä joudun istumaan.

 

Helpotuksen huokaus ja iloiset tervetuloa toivotukset vaihdettiin hieman yli 12, kun paikalle saapui Appelsiini äitinsä kanssa. Pikkuhiljaa neulojia tuli yksin ja kaksin. Kaiken kaikkiaan paikalla kävi 11 henkilöä. Ymmärtääkseni nämä kaikki olivat saaneet tiedot netistä, eli julkinen mainonta ei tuottanut tulosta. Se olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin, mutta älysin asian vasta viime metreillä, niin kuin muutkin hyvät ideat asian tiimoilta, jotka ensi vuonna toteutettakoon ajoissa.

Ensimmäinen vieras leirissämme oli Ihmisoikeus-aktivisti. Kyllä, kannatamme ihmisoikeuksia, mutta tällä kerralla emme halunneet perehtyä aiheeseen. Leikkimielellä ja pyynnöstään sanottiin "häivy", ja hän lähti. (ei ole kuvassa)

Seuraava vierailija oli polttareita viettävä nuori nainen. Hän sai kaupattua meille muutaman tikkarinsa. Todettuaan, että olemme alan ammattilaisia, hän kysäisi olisiko hakaneulaa, jolla saisi korjattua housujensa repeytyneen haaran. No, hakaneuloja löytyi Appelsiinin kassin kätköistä koko purkillinen! Vaihtokauppa hakaneula/tikkari, haara tuli korjattua ja nainen jatkoi tyytyväisenä matkaansa.

Tekeillä olevista töistä tietysti keskusteltiin, vaihdettiin mielipiteitä langoista ja puikoista. Iris oli tulomatkalla käynyt Menitasta ostamassa Nalle-neulestoppareita ja uudet Addit; niihin kun koskee, niin kuulemma muita puikkoja ei enää huolikaan.

Myös erilaisia neuletekniikoita vertailtiin. Paikalla oli ruotsalainen Tove, jonka silmukat kääntyivät puikolle aivan kummallisesti.
Hänellä oli tekeillä Drops´in Alpakasta aivan ihana ja upea shaali. Ohjettakin näytti olevan monta sivua.

Toven blogissa on linkki tuon ohjeeseen.

Toisena työnä hänellä oli hauskan mallinen toppi.  Ikäänkuin kulmikas, keskellä kavennus-lisäys. Tarkempi kuva ja selitys alla olevaan on blogissaan lokerossa Wips. 

Sitten leirin keskelle pelmahti laitapuolen mies tyhjän pullonsa kanssa. Hän halusi naisseuraa! Me emme moista miesseuraa kaivanneet ja tällä kerralla erittäin tylysti käskimme häntä häipymään. Pienen jahkailun jälkeen hän ymmärsi lähteä ja rauha palasi. Häiriköinä olivat sitten lokit ja pulut, mutta meiltä ei niille eväsleivistä herunut muruakaan.

Pilvien ja puiden varjostaessa ilma oli aika hyytävän viileä. Onneksi olin ottanut mukaan myös Maxi-jakku neuleen, keskeneräisenäkin se lämmitti.

Kuvio on L. Stanfieldin Kauneimmat Neulamallit-kirjasta, muutoin jakku on oma viritelmä.
Sen kutominen sitten jäi ja kudoin Butterfly pitsitoppiani.

Kun kotoa lähtiessäni luuliln sään olevan lämmin, olin pukeutunut kevyesti viime kesänä neulottuun toppiin, malli nro 3, Novita kesä 2004 lehdykkä, lankana Gedifra Wellness Color.

Tuulan sivuillaan esittelemä poncho on jo edistynyt näin pitkälle.

Iriksen kaunis kaksivärinen neule vanhasta kunnon Marilynistä.

Appelsiini aloitti neuleen Ibizasta, hän ehti kutoa sitä kerällisen verran. Äitinsä virkkasi Hippyä.

Pikkuhiljaa porukka väheni, Tuula ei voinut vastustaa Menitan läheisyyttä ja suuntasi sinne. Mikähän oli saalis?

Olin ensimmäinen ja viimeinen paikalla. Sopivasti kolmen jälkeen alkoi neulepäivän oheisohjelma: suuri  Samba-kulkue Espalla, jota jäin vielä viluissani filtti harteillani seuraamaan.

Summa summarum
KIP oli mukava tapa tavata muita neuloja, tutustua taas uusiin ihmisiin ja viettää päivää yhdessä neuloen. Kiitos kaikille mukana olijoille niin Espalla kuin muillakin paikkakunnilla.

Tällä tempauksella tuli varmasti näytettyä toteen, että neulojat eivät turhaan saaneet Kultaisen Kuukkelin 2004 kunniamainintaa, jossa sanotaan mm.:
"Parhaan käytännön esimerkin antavat kuitenkin neuleblogit, jotka ovat keskittyneet huulten heiluttelun sijasta puikkojen heilutteluun ja osoittavat, miten blogit yhdistävät harrastajia. Neuleblogit palkitaan tänä vuonna underground-palkinnolla, joka jaetaan niille, jotka tekevät asioita eivätkä vain puhu niistä."

Neuletapaamisiin!

Kristiina S.